missä on se aurinko jonka piti paistaa risukasaan?

aivan mahtava aamu...söin näkkärin :( päällystyksillä...sen jälkeen rupesin kattoon thinspokuvia ja mun oli vaan pakko oksentaa...join vähintää 2 litraa vettä, mut en vaan pystyny oksentaan muuta ko sitä vettä (kaikkia taas kiinnosti...hmh) tuli vaan kurkku ja maha kipeeks...

eilen kirjotin tänne vaikka mitä, mut koko blogi jumitti jotain ni en päässy julkaseen sitä, en jaksa kirjottaa sitä kaikkee uusiks...oikeestaan en ees muista mitä kirjotin :s

tein aamulla vatsoja ja punnerruksi muutaman ja kävin aamulenkillä, juokseminen oli aika lystiä kun siellä on aika liukasta :p

Sain töitä ke-pe ja ma-ke...saa ees vähä rahaa...liian vähän...

Äikän tehtävä on edelleen tekemättä (kaikki koulutehtävät on)...oon vaan piirtäny (se on mun tapa käsitellä ongelmia jne. piirrän tunteet paperille, tosin ei ne kuvat aina liity mun tunteisiin mitenkään....)

Nyt on pakko ryhdistäytyy ja rupee tekeen niitä tehtäviä...ensviikol alkaa koeviikkoki :s

kirjotan vielä illemmalla kuin loppupäivä meni....

----------------------------------------------------------------------

ja se loppupäivä meni persiilleen...söin kanakeittoa ja sen lisäks jäätelötuutin ja kismetin :(

en saa unta kun kaikki ongelmat vaan pyörii päässä...ja koko elämän halukin on kadonnu...

kävin puoltuntii sit juoksemassa (toivoin et sen fyysisen väsymyksen myötä nukahtais, nii vissiin...ei se auttanu)

juoksin ja juoksin ja sit vähä ennen kotia pysähyin vaan keskelle katua....seisoa tönötin vaan siinä...ainakin 10 minuuttia...ja mä mietin...elämää...kuolemaa...tulevaisuutta ja menneisyyttä...teki mieli itkeä...mä en enää osaa....

Miks kukaan ei opettanu mulle miten tehään oikeita päätökisä? Miks mä en osaa olla aikunen?

....

löysin sittenkin tän tekstin täältä blogin syövereistä :D siinä nyt sit vähän toisto seuraavaan...mut ihan sama....

Kaikki menee vaan päin *******!

Tuntuu että koko maailma hajoo mun ympäriltä ja mä en voi asialle tehä yhtikäs mitään. Sentään pystyn edes kontrolloimaan sitä mitä syön, se onkin ainut asia mikä on hallinnassa. Mun on niin pakko saada joku vakinainen työpaikka (siis joku muu kun noita sijaisuuksia mitä teen). Mä vaan on niidenkin suhteen aika nirso, tai siis haluan semmosen työn missä oon todella hyvä, mä en halua olla epäonnistuja, en halua että muut näkee mun heikkoja kohtia...

yks semmonen paikka on jo tähtäimessa, toivon todella että sasin sen paikan :) se ois niin unelma ja siitä maksetaankin ihan kohtuu hyvin (no hoitoalalla ei tietenkään pääse rikastumaan mut kuitenki :)

Ja edelleen se äikän kirjavertailu tekemättä :s mulla vaan ajatukset pyörii kaikessa muussa enkä saa sitä millään aikaseks, kaikki muutkin koulujutut on viel tekemättä, pitäs vaan ottaa itteeni niskasta kiinni!!! ja koht alkaa koeviikkoki :s

Kaikki aika on menny piirtämiseen, se on mun tapa purkaa ahistusta...nyt oonki piirtäny paljon. En oo hirveesti kavereittenkaa kans ollu, ne jo kyselee perää... Mä en vaan jaksa esittää sitä "mun elämä on täydellistä, kaikki on niin hyvin :) " roolia....

Tän päivän syömiset:

aamu: näkkäri med kurkku ja paprika

päivä: pinaattikeittoa

ilta: jogurttia ja mansikoita

meinasin sortua pullaan...jätin kuitenkin välistä :) (kiitos pienen avustuksen)

mut en käyny tänää ees kunnon lenkillä, aamulla vaan puolpitkäl kävelyl :( ja koirankaaki päiväl vaa 30 min...oon niin PASKA!

Täytyy ryhdistäytyä, mun on pakko...kohta on kesä ja en todellakaan kehtaa näillä läskeillä hillua missään bikineissä...se on sit villapaita ja toppahousu look koko kesän jos en nyt pistä itteeni ojennukseen!

toivottavasti muilla menee paremmin :)

ehkä vielä joskus joku on oikeasti ihana?

En ookkaan viikkon kirjottanu mitään...mut mulla on siihen tosi hyvä syy!
Olin mummolla, oli vaan pakko päästä näist ympyröist pois...
Poikaystävä (tai no nyt todellakin eksä) järkkäs mulle melkee tonnin puhelin laskun ja mä oon niin kusessa, en todellakaan tiedä miten saan sen maksetuks...sen siitä saa kun luottaa ihmisiin...
miks mä en vaan oo voinnu oppii edellisist virheist, et ei semmosta ko rakkaus ookkaan :( ja mä uskoin sen kaikki sanat, epäilin niinku mä aina, mut kuitenki uskoin...En mä kyllä tätäkään jätkää rakastanu, en osaa enää rakastaa...mut se sano rakastavansa mua, suunnitteli yhteistä tulevaisuutta meille jne...sen kans oli hyvä ja turvallinen olla...ÄHH...

Mummo on karjalasta kotosin eli se tarkottaa paaljon ruokaa. Mummon tekemä ruoka on kyl ihan hyvää, mä en vaan osaa syödä vaikka kuinka haluisin. Tosin kaikki päivät mä hilluin serkun ja sen kavereiden kaa :) eli ei ruokaa ja iltasin söin sit hiukan mummon herkkuja...ja siitä hyvästä sain 2kg lisää painoo ja hirveen morkkiksen...Eikä siel mummon luona päässy tekee ees lihakuntoo, mut juoksemaan sentäs pääs :) ja pe ja la ilta meni tietenkin tassiessa (mä vaan rakastan tanssimista yli kaiken edelleen....haluisin kyl alottaa tanssimisen taas silleen kunnolla)

Mut toi viikko teki kuitenki tosi hyvää (no niitä 2 kiloo lukuunottamatta), nyt on jotenki paljon rauhallisempi mieli ja no tuntuu et selviin ton jätkän aihettamasta harmistakin....Ja kun on parempi mieli niin jaksaa keskittyy paremmin kaikkeen liikkumiseen.

Tänää on ollu aika ok päivä, kun iskä ja veli on mökillä niin meillä ei oo semmosta ruokahetkeä ollu, et oon saanu ite päättää mitä suuhuni pistän. Lainasin kaverilta singstar 90's :n ja oon sitä laulellu siskon kans :) se on musta hirmu hauskaa...tykkään laulaa, vaik mun ääni onki ihan kauhee, mut siis just tolleen omaks huviks :)

Kävin päivällä juoksemassa ja illalla reippaalla kävelyllä (en uskaltanu juosta ko on niin liukasta). Ennen nukkumaan menoo viel lihaskunto tuplana.

syötynä tänää

aamulla: jogurtti
päivällä: uuniperuna ja ananasta (ei perunalle kastiketta!)

illalla: appelsiini

Ensviikolla aijon laihtua ainakin sen 2kg,

en aijo vaan LAIHUN!

Mut nyt nukkumaan...

Aamulla herään aikasin (6.30) lenkille ja sit alan etkeen noita koulun rastitehtäviä...siihen meneeki koko päivä...taijan käyä ostaa laittilimua aamusta jo, ni ei tuu napsittuu siin ohella mitään turhaa :)

If u dream it, u can do it!

*haleja*

tyhjää...

Oon tänään pohtinu paljon sitä että mitä sitä täällä maapallolla oikeen tekee?

Tuntuu että kaikki mitä mulla on joskus ollu (haaveet, tavotteet, kaikki) on kadonnu. Ennen tiesin selkeästi mihin ammattiin haluan, ja mitä ylipäänsä haluan elämältä. Jopa sillon kun olin todella masentunu, minulla oli silti selkä tavoite, nyt en todellakaan tiedä. Tuntuu että mitä teenkin, se on turhaa. Halusin ennen parantaa koko maailman (tai edes pienen osan siitä). Halusin olla se ihminen joka voi antaa lapsille hyvän elämän ja turvaa (olla se aikuinen johon voi aina luottaa), joko opettajana, terapeuttina, päiväkodissa, missä tahansa kunhan vain pääsen estämään sen etteivät he joudu tähän samaan helvettiin jota itse elän. Tiedän etten voi auttaa kaikkia, mutta jos edes yksi lapsi säästyisi tältä... Nyt tuntuu että kaikki on turhaa...enkai voi auttaa muita kun en osaa auttaa itseänikään (en edes halua auttaa itseäni). Ja mitä väliä sillä avulla oikeastaan on? Yhä vain nuoremmat sairastuvat syömishäiriöön, liian monella on turvaton olo, mikään ei riitä, koko maailman pitäisi vaihtaa ajatusmaailmaa jotta mistään avusta oisi mitään hyötyä.

Mietin myös että miksi oikeastaan haluan olla laiha? tai no sehän on mielestäni kaunista mutta miksi haluan olla kaunis? Mikä niissä luissa on niin kaunista että haluan niitten näkyvän?

En halua huomiota kauneudella/anoeksialla/laihuudella/tai ylipäänsä millään. En kaipaa kehuja tai hyväksyntää (no ehkä äidiltäni, mutta toisaalta mitä väliä silläkään on?).

Toisaalta olen perfektionisti eli ehkä se on sitä minun täydellisyyden tavoittelua? Tai ehkä rakastan tyhjyyttä? Tuntuu että minulla ei ole enään tunteita...sydämmeni on tyhjä...ehkä haluan että olen kokonaisuudessaan tyhjä? Miksi joku ei vain voisi antaa kaikkia vastauksia kysymyksiini? Miksi olen tällainen? Miksi en osaa olla normaali? Ja loppupeleissä miksi en halua edes olla normaali? luulenpa että jos haluaisin tosissaan päästä eroon sh:stani niin pääsisin...mutta en halua! miksi?

----------------------------------------------------------------------------------------

Tänään piti olla paasto päivä, mutta söin aamulla jogurtin.

Päivällä iskä paistoi mulle perunoita ja laittoi pari viipaletta eilistä lihaa ja kastiketta, syötin ne koirille. Samoin illala sisko toi mulle huoneeseen kaksi (iskän tekemää) paahtoliepää jossa oli päällä paistettua kinkkua ja kananmunaa, nekin syötin koirille. Tiedän että iskä osoittaa rakkauttaan tekemällä meille "herkkullisia" ruokia, tuntuu pahalta loukata sitä antamalla ne koirille (vaikka eihän se sitä tiedä). Osaisimpa elää jotenkin toisin....

...

heh..ei niistä koulujutuista mitään tullu :p huomen aamulla pitää tehä niitä urakalla :s

Kävin taas päivällä reippaalla 45 min. pyöräilyllä (että siinä tuli hiki) oisin jaksanu/halunnu pitemmänkin lenkin, mutta pitää hiukan vahtia että en rasita tuota koira "vanhusta" liika, vaikka se kyllä ite juoksisi miten pitkään vaan :D sen jälkeen oli kyllä vähän heikko olo kun en ollut koko päivänä syönyt mitään... Pitäis varmaan ruveta taas käymään juoksemassa/hölkkäämässä kun kerta ei tuolla oo ees liukasta tai talvea ylipäänsä (tammikuu muka vuoden kylmin aika :D ...tosin kaipaan kyllä lunta)

Tänään tullu muutenki syötyy aika vähän, ottaen huomioon että on v.loppu :) fiilis ihan huippu!

Lihaskuntookin tuntu tänää niin hyvältä tehä et tein 1,5 sen mitä yleensä teen. Mun kyllä pitäis kehitellä joku kunnon sarja jossa tulis hyvin treenattua kaikki lihakset jne.

ruoka saldona:

-teetä ja vettä

-päivällinen: kukkakaalia, porkkanoita (keitettynä, tällä kertaa ilman sitä kuvottavaa voita :) 4 perunalohkoa ja viipale lihaa+ ruokalusikallinen kermakastiketta (yyh)

- lisää teetä ja vettä ja yks jogurtti

.

.

Huomenna ajattelin alottaa paaston (vettä, mehuja ja laittia), sitä saakin jatkua perjantaihin asti. Jos oikein heikottaa saatan antaa itselleni luvan ottaa jonkun hedelmän.

.

.

Ajattelin pistää myös yhen thinspo kuvan tänne aina kun jotain kirjottelen, ne kannustaa mua ihan hirveesti eteenpäin kohti mun tavotetta! Ja niitä kuvia onki kerääntyny koneelle aikamoinen kasa :p

...

Tää päivä onki menny tuolla lasiluurangon chatissä hilluessa :p ja koulutehtäviä tehdessä, niitä onki kertyny jotenki ihan hirveesti ja kaikki pitäs olla ensviikon alusta valmiita :s

-enkussa on 2 opettajalle palautettavaa tehtävää + puhe
-äikässä pitäis kirjottaa kirja vertailu (noista toinen kirja viel lukematta) sekä yks toinen kirjotus tehtävä
- ja matikassa muutamia laskuja

Noi kaikki kirjotus tehtävät vaan vie niin paljo aikaa ko en oo mikään aine tms. kirjottaja ihminen. Tiiän ois pitäny alottaa ajoissa niitten tekeminen.

Tän päivän liikkumisiin oon kuitenki aika tyytyväinen, vaikka oliki ihan kauhee ilma, eikä yhtän huvittanu lenkkeillä. Kävin kuitenkii tunnin reippaan kävelylenkin ja sit jotain 45 min. pyöräilylenkin, viel tekemättä vatsat, punnerrukset ym. (niitä sit ennen nukkumaan menoo)

ajattelin et vois alkaa pistään tänne jotain painon seuranta taulukkoo jossain vaihees...et kirjottais vaiks painon ylös kerran viikkoon tai jotain, saas nyt nähä :p

syömisiin oon melkeen tyytyväinen, saldona:
-jogurtti
-puol kulhoo makkarakeittoo + juustoleipä (tää koko ruoka ja leipä oli niin turha :s kadun paljon!!!!)
-salaattia (ananas,salaatti,paprika,kurkku ja hiukan öljy kastiketta)
-appelsiini

kun ei vaan osaa syyä...

Mä inhoon sitä tunnetta kun on semmonen fiilis et pitäis syyä jotain , ei siis nälän tunne vaan semmonen "niin sun pitäisi tehä, jos olisit fiksu", se tuntuu isolta palalta joka jumittaa jossain kurkun ja mahalaukun välillä. Ja sit kuitenkaan ei vaan pysty syömään, pelkkä ajatuskin syömisestä on mahoton, jopa etova. Tänää on just tämmönen aamu pahimmillaan!

Yleensä pyrin syömään jotain aamulla (puuroa, jogurttia&mysliä tms.) koska pelkään myös säästöliekille menemistä ja sitä että jos sit illal tulee ahmimiskohtaus, mut nyt ei vaan saa mitään alas, yritän juua vihreetä teetä mut sekin jotenki tökkii. Toisaalta mulle tulee siitä hyvä olo: en syö-> laihun (se on aina hyvä!!! ja siihenhän mä pyrinki). Ja toisaalta ahistaa sillä nyt mä en ite hallitse syömättömyyttäni, vaan se hallitsee mua.

saa nähä kuinka tää päivä täst etenee...

---------------------------------------------------------------------------------

Päivä meni ihan hyvin, kävin hesassa shoppailemassa (sai ajatukset pois ruoasta) ja ostin ittelleni ihanat kengät, vaan 15 e :)

päivän saldo:
-vihreetä teetä monta kupillista
-vettä muutama lasillinen
-battery stripped
- ja kotona pakotettiin syömään ruokaa :s en syöny paljon, mut nakkikastiketta ja makaroonia (yyyyyyh) n. 1dl yhteensä+ vajaa desi keitettyjä vihanneksia (joihin iskä oli tunkenu voita, miks meil ei voi olla mitään terveellistä normaalia ruokaa???)

kaloreista ei hajuukaa koska en harrasta niitten laskemista...mut tuskin tosta nyt ihan hirveesti mitään tuli (paitsi tosta lämpimästä ruosta :s yh)

tästä se lähtee...taas...

Oon alottanu varmaan miljoon blogia ja lopettanu ne samantien...jotenkin sitä ei vaan okkaan jaksanu pohtia omia ajatuksia "ääneen", kait se on ollu liian tuskallista. en kyl ikinä oo ollu semmonen päiväkirjakirjottaja-tyttö. Tällä kertaa haluun ja aijon ihan tosissaan paneutua tähän!

Vaikka mulla onkin muutama ystävä jolle voisin kertoa ihan mitä tahansa, en silti halua niitä kuormittaa kaikilla ongelmillani, kuitenkin tuntuu että pakko päästä tilittään ajatuksia ja tunteita johonkin, etenkin nyt kun tuntuu et mistään ei tuu mitään ja kaikki vaan kaatuu päälle. En mä ikinä uskonu satuihin, mut kyl silti täs tarinas vois olla edes joskus jokin onnellinen juttu ilman että sen jälkeen tulee triplasti kärsimystä.

-------------------------------------------------------------------------

Ehkä tänne ei eksy kukaan koskaan, mut jos sattuu eksymään niin aattelin kirjottaa itsestäni (ehkä sitten on helpompi yrittää pysyä kärryillä mun jutuissa) siitä tulee luultavasti hemopitkä :p koska mulla sattuu oleen mahoton tilitys fiilis...

Oon 20 v. nainen/tyttö/eliö/mikälie, en taija enää itekkään tietää mikä oon... asun vielä kotona, haluun muuttaa pois, halunnu jo monta vuotta (tietenki) mut jotenki pelkään et sit tääl hajoo kaikki käsiin. Vanhukset on aina tapellu keskenään suhteellisen paljo (muutamat huonekalut hajonnu, mut ei ne sentään toisiaan oo lyönny, tietääkseni). 5 vuotiaasta asti oon pelänny niitten eroa ja silloin yritin tehä kaikkeni et meil ois ehjä perhe, isä muutti takas Eestiin sillon ja eli siel suhteellisen omaa elämää, oltiin me silti viel perhe...kait. Jossain ku olin 12 v. isä muutti taas Suomeen, silloin ne riidat oli taas läsnä kotona kokajan (eikä vaan puhelimessa tai sillon ko me käytiin Eestis tai isä Suomes) silloin rupesin toivoon et ne erois ja tää sama jatkuu edelleen. Ois vaan niin paljo helpompaa lähtee pois, mut edelleen (niinkun sillon 6 vuotiaana) mä oon tääl turvana siskolle ja veljelle, yritän pitää kaikkia ohjaksia itelläni et mistään ei vaan vois syntyy riitaa (ja toki tuo opiskelijan rahallinen tilannekkin pitää mut kotona).

Sillon pienempänäkin mun piti olla kotona vahva ja hyvä lapsi, en halunnu tuottaa äidille lisää surua. Mulla kuitenkin oli onneks yks "hyvä" aikunen sillon elämässä, mun mummi <3>
Mä olin aina ollu ihan normaali painonen lapsi, mut sit siinä kun murkku alko jne. hiukan enne ylä-asteelle menoo, mä pyöristyin huomattavasti (en kuitenkaan ollut ylipainonen). Äiti alko mulle huomautteleen siitä (pitäis vahtii mitä syön, lihava, ylipainonen, laihtua pitäis, se "yök miltä sä näytät" katse jne.), se on ite ollu aina hoikka, joten kai se oli kauheeta ko mä en ollukaan. Se onneks kohen mun itsetuntoa lisää, ja aloin oleen sillon jo tosi masentunu...mukaan tuli syömisenkaa temppuileminen.
En kuitenkaan missään vaihees laihtunu hirveen paljoo koska kotona vanhemmat vahti et syön kunnol ja etenkin sen jälkeen ko ne huomas että yritän pelleillä ruona kanssa (ja meillä ei syyä mitään turhan terveellistä ruokaa ,semmosta ihan perus kotiruokaa, tosin isän tekemänä siinä on yleensä nyrkillinen voita ja 3 litraa kermaa ym. ja isähän ei muita keittiöön päästä!). Ruoan syönti ahisti mua hirveesti, halusin laihtua että äiti vois olla taas tyytyväinen muhun (tulin sillon siihen tulokseen et sentakii oon koulukiusattuki, mähän oon läski!) , mulle ei kuitenkaan sillon tullu mieleenkään oksentaa tai alkaa piilottaan ruokaa tms. olin kai liian masentunu yrittääkseni tosissaan?! Sillon lihoin aika hurjasti (en ylipainoseks, mut lihoin kuitenki)...rupesin viilteleen (olin ansainnu sen kivun, muhun kuuluki sattua,tuntu että paha olo valuu verenmukana pois ja tavallaan se helpottikin oloa ainakin hetkeks). Vanhemmat sai tietää siitä ku olin 16 (jotain 2v. sen jälkee ko olin alottanu sen), ei ne kuitenkaa mitään tehny...tavallaan toivoin et ku ne kerta ties et ne ois pistäny mut hoitoon tai jotain, halusin niin hirveesti olla ihan normaali, mut en kuitenkaa ite osannu tehä asialle mitään. Ja meijän perheessä on aina pidetty semmosta "meillä on täydellinen perhe" kulissia, joten eipä kai se hoito ois sopinukkaan näihin kuvioihin.

heh, jotenkin tuo tilittäminen tuntu helpottavan oloa jo ny :)

Edelleen mä leikin ruoalla (ns. pro-ana n. 1,5 v.) oon jo laihempi, mut en tarpeeks laiha! ja no viiltelyn oon lopettanu lähes kokonaan, mut edelleen se toimii mun turvana kun on todella paha olo. Pitäis kait olla jo niin aikunen, mut jotenki emmä osaakkaan.

Tää blogi tuleekin luultavasti sisältään paljo itkupotkuraivareita ton syömisen takii ja myös noita "pitäis olla jo aikunen" asoita. Toivottavasti saan tänne jotain hyviäkin asioita kirjottaa, menee muuten liian synkäks.